Sitruunaperhoskortti

Apurin kanssa askarreltiin mummolle synttärikortti. Perhosten ulkonäkö poikkesi hieman mielikuvastani, jossa perhosen siivet ovat kauniin kirjavat... Apurini mielestä nämä olivat varmaan sitruunaperhosia, siipiin osui vain keltaista väriä (ja hyvä että edes sitä).

Alla olevassa kuvassa suurin osa värityksestä on minun tekemää, kun yritin innostaa apuria läiskimään värejä perhosiin. Onneksi perhoset saivatkin sitten pari osumaa. Ylemmässä kuvassa näkyy hyvin että värit olivat menossa enemmänkin tuon suojapaperin suuntaan.

Pakko muuten myöntää, että olen hieman pettynyt näihin sormiväreihin. Näyttävät hyvän väriseltä tuossa kasassa, mutta ovat ihan liian haaleita kun niitä vähän levittää.

Vuoden ensimmäinen!

Vuoden ensimmäinen kortti nimittäin. Rehellisesti voin sanoa, että ei ole ollut mitään mitä olisin voinut täällä esitellä, en ole askarrellut yhtään mitään. Tämän kortin kuvaaminen meinasi unohtua, ehdittiin laittaa tämä jo kuoreen ja pakko oli vielä avata että saan vihdoin tälle vuodelle jotain esille.

Yhtään kuvaa en ehtinyt ottaa, ennenkuin pieni käsi sulloutui mukaan kuvaan. Mutta eipähän tuommoinen käsi onneksi kuvaa pilaa. Tämmöisen kortin sai ukki isänpäivänä, joten siitä voi verrata miten käsi on kasvanut n. puolen vuoden aikana (korttipohja on siis samankokoinen). Kohta joutuu keksimään uuden mallin kun ei enää tuo käsi sovi korttiin. Tai sitten pitää etsiä isommat korttipohjat...

Poika pysyi tällä kertaa huomattavan paljon puhtaampana kuin viimeksi. Nyt väriä ei ollut muualla kuin kädessä.

Hartsikokeiluja

Ostin yli vuosi sitten koruhartsia ja nyt kokeilin mitä siitä tulee. Virosta satuin löytämään tuommoisen nappimuotin, mikä on tarkoitettu tälle aineelle.

Alimpana olevan korun ja muutaman napin ehdin tehdä rauhassa pojan päiväunien aikana ja loput sitten kiireessä huitaisin tyylillä "kunhan jotain".

Tämä tehty kaikessa rauhassa. Kirkasta hartsia, johon laitoin tuommoisia oransseja muovipallukoita (askartelussakin käytettyjä). Äiti viimeisteli tämän, muuten niin kauniin, napin roiskaisemalla punaista akryylimaalia päälle (korkki ei mennyt paikoilleen ja horjahti ja roiskahti ja aine itsestään lensi suoraan tuohon).

Kirkkaita pallukoita, näihin voisi tunkea vaikka jotain sisälle. Näihin siis oli oma muotti, Etsystä ostettu. Samalla muotilla myös alla olevat pallot. Hartsiin sekoitettu jotain tavan akryyliväriä, punaista ja valkoista. Väri näytti valuvan pohjalle.

Kuutio, sisällä samoja oransseja juttuja kuin neliönapissa. Muotti sama kuin palloissa.

Tässä korupohjassa keskellä semmoinen oranssi muovijuttu, ympärillä puolitimantteja, joista  yksi eksyi pois paikoiltaan. Keskellä pienen pieniä muovikuulia, jotka ei kuvassa näy ja jotka menettivät värinsä tämän hartsin seassa lilluessaan.

Täytyy joskus kokeilla uudelleen. :)

Hyvää joulua!

Tämmöisiä kortteja lähti tänä vuonna Postin hävitettäväksi kuljetettavaksi. Osan vein itsekin perille.

Pahoittelen kuvan värejä, mutta kun tuota luonnonvaloa ei vain ole tarjolla tarpeeksi. (Enkä jaksanut alkaa koneella säätämään).

HYVÄÄ JOULUA!

Porokorttia en keksinyt itse, vaan hakusanalla "helppo joulukortti" löysin idean täältä. 

Aktivointilelu pojalle

Muistaakseni lokakuussa aloitin tekemään pojalle vähän näpellettävää. Isäni auttoi puiden sahauksessa ja liimauksessa (eli minä katselin vierestä). Tänään sain tämän lopulta valmiiksi, testattu tätä ei vielä ole, koska poika on päiväunilla.

Keskellä olevassa tapissa liikkuu nuo neljä mutteria, vasemmalla pyörii tuommoinen siipiratasmutteri (mikälie) ja oikealla pitäisi liikkua tuon koko ruuvin (mutta ei liiku kun minä saatoin porata reiän vähän vinoon), mutta ainakin tuo rikka liikkuu.

Häkkyrän kyljessä pyörii tuo vasemmalla oleva mikälie (patterin venttiilistä?) ja oikealla on tuommoinen naru mitä saa vedeltyä suuntaan ja toiseen. Toisessa päässä pieni mutteri, toisessa juustonaksuheijastin. Nauhana Nokian puhelimen mukana tullut rannehihna (on se hyvä että tuli tuokin laitettua aikanaan talteen, nyt sitä jo tarvittiin).

Meinasi kyllä äly ja ymmärrys loppua kesken kun yritin tuon nauhan päähän tuota mutteria laittaa ilman varsinaista solmua...

Erilaista askartelua

Näin siinä sitten käy kun kännykkä putoaa pihan laatoitukselle.

100€ puhelin, lasin vaihtaminen 48€, aikaa menisi monta viikkoa, vähintään kaksi. Ei huvita.

Youtubessa video, kyllähän tuon minäkin osaan, lasi tilaukseen.

Pari tuntia puuhaan meni. Suurin osa ajasta meni varmaan videon katsomiseen uudelleen ja uudelleen. Kaikkein vaikein osuus loppujen lopuksi oli kaksi ruuvia, jotka eivät meinanneet aueta. Lopulta raa'alla voimalla ja väärällä meisselillä nekin suostuivat irtautumaan. Onneksi ruuvien materiaali oli sen verran pehmyttä (vai heikkolaatuista?), että voima auttoi tähän vaivaan.

Itseä nauratti tuo kuvausalusta, tuommoinen askarteluun tarkoitettu leikkuualusta "self healing". Milloin keksitään self healing kännykän näyttö...

Ja tärkein asia vielä tähän loppuun: se toimii! Rahaa säästyi 25 € ja aikaa noin pari viikkoa. Tekisin uudelleenkin, on se vaan sen verran lystiä nähdä mitä nuo laitteet pitää sisällään. Ehkä kuitenkin ostan suojakuoren.

Kukkakortti

Tämän kortin lisäksi olen askarrellut toisenkin tämmöisen samanlaisen, sekä oikein kauniin kortin syksyn lehdistä. Mutta unohdin kuvata ne kaksi muuta korttia, joten kuviteltaa ne.

(Se on lapsen käden jälki tuo vihreä, ei minun. Ja kyllä, sitä vihreää väriä oli myös naamassa ja jaloissa ja penkissä. Ja minussa.)